perjantai 21. helmikuuta 2014

Mökin aarteita!


Nyt kun vintti on valmis, on ollut tosi ihanaa ihan ajan kanssa laittaa aarteita esille. On nimittäin aika mahtava tunne, kun olet vuosia pantannut tavaroita laatikoissa ja yhtäkkiä  niitä ei tarvitse enää piiloitella. Minullekin on ollut useimpien kanssa jo vuosia selvillä, mikä mihinkin tulee, kunhan vain puitteet saadaan kuntoon.

Toki yksittäisiä yllätyksiäkin sopii vielä joukkoon. Kuten nämä Röhrstrandin lautaset, jotka ostin muistaakseni neljä vuotta sitten ja piilotin ne näköjään tosi hyvin!


Rörstrandin pullalautaset.


Tänään ompelin vintin ikkunoihin pienenpienet kappaverhot vanhoista lakanoista. Kuka lie ollut RM...? Kuvassa verhot ovat sovitusvaiheessa, pesemättä ja prässäämättä. Tällaisia lakanoita olen perinyt sekä Suomesta että Ruotsista. Nämäkin olivat käyneet turhan ohuiksi, joten ne jatkavat nyt elämäänsä uudessa muodossa vintin kaunistajina.

Pitsilakanaverhot ja muita liinavaatteita

No entäs sitten nämä matkalaukut? Elämää ja eri kohteita nähneitä kaunokaisia. Yhdessäkin on tarra "Keihäsmatkat" ja sisällä oli espoolaisen rouvan yhteystiedot kohteena Las Palmas. No niin varmasti! Kasan päällimmäinen matkalaukku onkin varsinainen aarre. Isoisäni pakkasi siihen vähäiset tavaransa vuonna -52 ja matkusti se mukanaan Haaparannan kautta Ruotsiin leveämmän leivän toivossa. Siitä on todistuksena tarra päivämäärineen ja kohteineen laukun kyljessä.

Matkalaukut.

Tällaisen ihanan puurekan isäni teki Mirolle lahjaksi, kun poika oli pieni. Rekka oli pitkään mukana leikeissä ihan kotonakin, mutta poikien varttuessa se laitettiin sivuun odottamaan parempia päiviä. Nyt, ennen seuraavan sukupolven leikkijöitä (juu ihan vielä en niitä odota!) rekka saa kunniapaikan vintin poikien päädyssä.

Puurekka made by Pappa.


Tällaisia lasisia karahveja on vuosien saatossa tarttunut kirppareilta mukaan muutama. Ja nyt viimein sain ne esille uuteen kirjahyllyyn. Samaan kategoriaan osuvat pienet lasiset pullot, joista pari löytyi ehjänä mökin uumenista, kun sitä purettiin. Muut ovat kulkeutuneet ties mistä, kirppareilta ja perintönä. Huomaa hieno, äitini virkkaama pitsiliina :)

Wine anyone?

Pikkupulloja.


Tällaiset nupit löysin Tukholmasta:

Keraamiset nupit Tukholmasta.

Ja tässä näkymää makuusalin puolelle. Tuolla se uni tulee hyvin silmään, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Sängynpeitteenä about 40 vuotta sitten virkattu sängynpeite. Ihana jo tällaisenaan, mutta vielä merkityksellisempi siksi, että virkkaaja oli tuttu täti lapsuudesta. Mahtava ajatus, että tuon ajan käsityötuote jatkaa elämistään juuri meidän mökissä!

 Makuuhuone.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti