keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Mökki on mun mindfulness!

Hiihtolomaa täällä vietellään ja olen ollut sen verran huonosti nettiyhteyksien päässä, että kirjoitan kuulumisia vasta nyt.

Saavuimme mökille lauantaina. Isä ja äiti olivat lämmittäneet mökin ja viimeistelleet vintin toisen pään listoitukset niin, että saimme siirrettyä parisängyn oikealle paikalleen. Ai että uni maittoi siinä laipion alla!

Sunnuntaina kasasin hyllykön, joka tekee tilanjakajan, kirjahyllyn ja "kaiteen" virkaa, ettei kukaan ainakaan kovin helposti pääsisi putoamaan alakertaan... Hyllykkö on siinäkin mielessä hyvä, että se on tarpeeksi leveä, jotta kirjoja voi laittaa hyllyille kahteen riviin, molemmin puolin.

Tilanjakaja.

Toin tullessani kotoa myös Fatboyn, joka ei ihan ole löytänyt kotoa paikkaa, sekä jalkalampun, joka sekin paremmin istuu mökin sisustukseen.

Tässä sitten ollaan joka päivä tehty urakalla myös vintin toista päätä, jotta myös loppuperheelle olisi tilaa nukkua ja temmeltää... Tänään viimeksi "tuputin" maalia naulanreikiin, ja eilen saatiin maalattua toisen puolen lattia vielä kertaalleen.

Itse pääarkkitehti, isäni, lattian pakkelointihommissa.

Viimeiset listat saatiin tänään paikoilleen, samoin läjäpäin tavaroita, jotka ovat vain odottaneet tätä hetkeä. Eikä lopputulos näytä yhtään hassummalta!


Yleisnäkymää vintiltä. 

Useampana aamuna tuolla herätessäni olen miettinyt, että kyllä minä olen etuoikeutettu, onnellinen ja nöyrän kiitollinen, että minulle on tällainen paikka suotu. Ihana hiljaisuus ja rauha, yksinkertaista elämää. Monta vuotta tähän hetkeen meni, mutta näin pitkälle päästyämme kyllä kaikki on ollut vaivan arvoista!

Aamu alkaa puuhellan lämmityksellä ja ilokseni voin kertoa, että ensimmäiset ihan oikeat ruoat ovat tämän reissun aikana hellalla valmistuneet. Äitini paistoi lettuja niin, että palohälytin huusi (täytynee siirtää hiukan kauemmaksi hellasta) ja eilen tein uunissa mehevän makaronilaatikon. 

Ei käsityösarallakaan ole hiljaista ollut. Ei koskaan niin paljon remonttihommia, etteikö nyt vähän jotain kudinta ehtisi käsissä kilisyttää. Porrastasanteelle tulee mattoa, yhden tupsua vaille pipon tein, Adelen sukat ovat päättämistä vaille valmiit ja harmaita sormettomia käsineitä pukkaa. Ja ai niin, ompelukoneella huristelen jo yläkertaan uusia verhoja! Mutta niistä kaikista lisää ehkä jo huomenna. Jos vaan pääsen nettiyhteyksien ääreen :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti