Nappikauppaa

Olen tunnetusti myös vähän nappihullu. Keräilen vanhoja ja vähän uudempiakin nappeja, mutta enpä niitä juuri uutena osta. Käyn säännöllisin väliajoin vakkarikirppareilla pöllyttämässä niiden nappilaatikot, pengon niistä parhaat ja persoonallisimmat ja sitten viihdyn kotona oman nappilaatikkoni äärellä ja lisään uudet napit jo olemassa olevien joukkoon. Säännölliset väliajat muodostuvat yleensä siitä, että tulee vain pakottava tarve päästä hypistelemään ja upottamaan sormet nappimereen.

Nappien etsintä menee yleensä niin, että poimin joukosta erikoisimmat (yleensä yksi, max kaksi samanlaista), värikkäimmät (mustia nappeja on maailmassa aivan liikaa) ja samaa sarjaa olevat (harvemmin siltikään mustia).

Yksi nappikategoria on kuitenkin yli muiden. Keräilen helmiäisnappeja intohimoisesti ja käytän niitä todella harkiten. Niissä on ihana helmiäiskiilto ja värikin on aito, ainakin normimuovinappien rinnalla. Olenkin oppinut, että jokaisen kirpparin nappilaatikosta löytyy ainakin se yksi helmiäisnappi, kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja jatkaa penkomista.

Helmiäisnappeja

Omia käsitöitäni ajatellen parhaat löydöt ovat, kun samanlaisia nappeja löytyy useita. Yksi ikimuistoisimpia löytöjä oli vanha lasinen aspiriinipurkki, jonka joku mummeli (näin siis kuvittelen) oli täyttänyt täydellisillä luonnonvalkoisilla nelireikäisillä napeilla. Tai ne toistakymmentä pahvikarttaa, joissa jokaisessa oli toistakymmentä nappia vielä kiinni. Nämäkin aarteet todennäköisesti ovat kulkeutuneet kirppiksille kuolinpesien tyhjennysten myötä, kuten niin monet muutkin tavarat. Toisaalta hyvä niin, menevät ainakin kiertoon meille vanhan tavaran arvostajille eikä roskikseen.

Kotona minulla on sitten ihan oma nappilaatikko, johon napit laitan hyvään säilöön. Ihan kaikessa en ole pedantti, mutta nappilaatikkoni kanssa kyllä. Olen järjestänyt napit värijärjestykseen, joissakin tapauksissa jopa materiaalijärjestykseen, mikäli kyseessä on esim. kangaspäällysteiset, puiset tai metalliset napit. Saatan myös vaihtaa nappien järjestystä, mikäli se ei jostain syystä miellytä vaikkapa jos esimerkiksi lokerossa on nappeja liikaa tai liian vähän. Teen sitten tilaa uusille ja yhdistelen nappeja lokeroihin jollakin uudella periaatteella taikka muistisäännöllä. Varsinaista nappikauppaa siis.

Aarrearkku

Rakkaimmat napit ovat taas isoäitieni peruja. Itse asiassa jo edesmenneen Nakkilan mummin napit ovat edelleen perintösingerin laatikossa, ja niitä tuskin otankaan ihan heti käyttöön. Pääsevät sekä napit että singer vielä kunniapaikalle mökille...

Tänään kävin ensi kertaa uudessa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa katsastamassa paikan. Entiseen verrattuna paikka oli todellakin kuin uusi, tavarat olivat siistissä järjestyksessä ja tilaa riitti huonekaluista rakennustarvikkeisiin ja nallesta kahvikuppiin. Ja kuinka ollakaan, eksyin nappilaatikolle. Siltä seisomalta tyhjensin (kauhoin vanhalla lusikalla) napit tyhjään koriin ja plokkasin parhaat päältä. Oli siinä muitakin tulossa jaolle, mutta hätistelin heidät pois apajiltani hyvin päättäväisen eleettömästi. Nää on mun napit!

Päivän nappisaalis, 2,68 eur.

Nyt olen sitten kotona nappeineni ja uhkun löytämisen riemua. Huomenna viimeistään otan nappilaatikkoni esiin ja järjestän uudet huolellisesti, yksi kerrallaan vanhojen joukkoon, värin tai muun ominaisuuden perusteella. Sieltä niitä sitten kaivan esille tarpeen mukaan itse tehtyihin tyynyihin, pipoihin, pussukoihin. Napit tuovat niihin persoonallista ilmettä, käytännöllisyyttä ja erityisesti sielukkuutta. Siinähän se käytettyjen tavaroiden lumo varmaan piileekin. Napeillakin on takanaan tarina, vaikkemme sitä koskaan saisikaan selville. Riittää, että tietää, että tarina on olemassa ja se jatkuu, jossain uudessa muodossa.