Emma-tuolin uusi elämä

Myöhästyin viikon kansalaisopistoon ilmoittautumisesta syksyllä ja siksi olinkin niin onnellinen, että sain peruutuspaikan viime viikonlopun kurssille. Ei minulla tosin ollut itsellä kotona mitään uutta verhoiltavaa, mutta hätiin tuli ystävä kallis, jolla oli jo parhaat päivänsä nähnyt Emma-tuoli odottamassa pelastusta. Siinä sitten pikaisesti sovimme Vantaan perukoille treffit, jotta saisin tuolin seuraavana päivänä alkavalle kurssille.

Alkuperäinen Emma, jo parhaat päivänsä nähneenä.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Vanhojen kankaiden, nauhojen ja niittien poistoon menikin kevyesti (raskasta ruumiillista työtä, suom. huom.) yksi kurssi-ilta.

Vaikka tuoli onkin vanha, kyseessä on ns. uustuotantoa, jonka valmistuksessa ei ole käytetty vietereitä eikä jouhia. Nekin tekniikat pitää joskus opetella, mutta tällä kertaa tämän kanssa oli mukava edetä ja tietää, että tuolin ehtii 4 päivän kurssin aikana saamaan valmiiksi. Toisin kuin eräät kurssilaiset, jotka olivat kolmen, neljän vastaavan kurssin jälkeen vielä siinä pisteessä, etteivät olleet vielä edenneet edes kankaiden leikkaamiseen!

Riisuttu Emma.

Runko oli onneksi kunnossa ja tehty kunnon puusta, joten liimailuun eikä muuhunkaan puutyöhön mennyt aikaa. Kankaat leikattuani päästiinkin sitten jo niiden sovitteluun ja ompeluun.

Emma aivan alkumetreillä.

Minulla oli jonkinlainen käsitys, millaiseen huoneeseen tuoli oli tulossa (tummat värit, tummat seinät), joten sillä perusteella päätyminen kauniin valkoiseen pellavasekoitekankaaseen oli helppo. Ystävä toivoi rouheaa ja valkoisuudesta huolimatta rouheaa tuli. Mielestäni kiva yhdistelmä vanhaa ja modernia, jälleen kerran. Talossa tosin on koira, mutta sanotaanko näin, että koira ei ymmärrä omaa parastaan, jos meneekin jatkossa liian lähelle tuolia :)

Nauhat ja nyörit tekevät kauniin loppusilauksen.

 Oih, verhoilu on kyllä niin mun juttuni. Ajatella, miten väsyneen näköisestä tuolipolosta tuleekin työllä ja panostuksella tällainen kaunotar!

Valmista tuli!