keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Minusta tulee isona verhoilija!!!

Niin siinä nyt pääsee sitten käymään. Hain kolmeen alan aikuiskoulutukseen ja jokaiseen pääsin haastattelujen kautta sisään. Vielä viivyttelen päätöksen ääneen sanomista, mutta luulen, että olen päätökseni tehnyt. Meikäläinen on sitten syyskuusta lähtien kokopäiväinen sisustus- ja verhoilualan opiskelija. Great!!

Olen niin ikionnellinen, että olen tieni löytänyt tässä myllerryksessä. Syksyllä tulee kaksi vuotta siitä, kun päätin itseni, oman terveyteni ja ja perheeni vuoksi ottaa ns. ritolat hektisestä ja ei enää palkitsevasta päivätyöstä ja antaa aikaa uuden syntymiselle. Toki kivenä kengässä oli muutakin, mutta yksi tärkeimmistä ajatuksista oli: voisin viimein tehdä asioita, joita en ole enää vuosiin ehtinyt, jaksanut enkä uskaltanut tehdä toteuttaakseni omia haaveita ja lopettaa sitku-elämän siihen. Hitto, kerranhan täällä eletään.

Yksi näistä monista oli itsensä sivistäminen ja sitä kautta kansalaisopiston kurssit. Eihän minulla ollut koskaan aikaa eikä mahdollisuuttakaan sitoutua yhtään mihinkään, mutta heti syksyllä varasin itselleni paikat sekä vaateompelu- että verhoilukurssille. Niin, ja entisöintikurssille, joka osoittautuikin paikan päällä koristemaalauskurssiksi. Olin väärällä kurssilla, väärässä paikassa ja vääränä päivänä. Jotain, mihin vain minä pystyn.

Vaatteiden ompelijaa minusta ei tule (sen vähän jo arvasinkin), eikä täyspäiväistä koristemaalaajaa, mutta verhoilu vei meitsien heti ensimmäisestä kerrasta lähtien mennessään ja tarjosi juurikin sopivanlaista haastetta. Lähdin vähän niin kuin kokeilemaan, ostin tuolinkin 30 eurolla edellisenä iltana kirpparilta, jotta olisi edes jotain tekemistä. Ja siitä romusta tuli 4 päivän kurssin aikana niin kaunis!

Joku sen verhoilun ytimen osasi niin hyvin kiteyttää: kun paskasta saa priimaa. Harjoitellut olen kovasti, kursseilla ja itsenäisesti ja aina se lopputulos jaksaa innostaa ja yllättää. Mitähän se sitten on, kun oppii oikein perinteisen verhoilun salat, jousineen, vietereineen, kaikkineen. Puhumattakaan, että oppii eri tyylilajeista ja tekniikoista, saati että pääsee sooloilemaan omatoimisesti poikkitaiteellista. Sitä odotellessa.

Onneksi on ihania ystäviä, keitä olen saanut ja voinut auttaa harjoituskappaleiden muodossa. Eihän tätä työtä opi kuin käsin tekemällä, harjoittelemalla. Onneksi on myös ystäviä, jotka vinkkaavat hellää huomiota tarvitsevista tuoleista, sohvista, pöydistä, kaapeista, you name it. Niitä alkaa olla nurkat väärällään, odottamassa parempia päiviä. Ja ystäviä, jotka kysyvät minulta neuvoa entisöintiasioissa, minulta, joka pääsi ekaa kertaa entisöintikurssille vasta pari viikkoa sitten! Mutta ei se mitään, sehän vain haastaa minua oppimaan lisää tästä kiehtovasta alasta. Ja onneksi on ystäviä, jotka välittävät tätä ilosanomaa kertomalla eteenpäin taipumuksistani esittelemällä tekeleitäni somessa ja vinkkaamalla avuntarvitsijoille. Kasvattaa kummasti uskoa tulevaan, että käsityöllä ja rakastamallaan työllä voi tulevaisuudessa tuoda leipää pöytään.

Jopa TE-toimisto uskoo minuun, vaikkei tällaisia aloja juuri tuetakaan. Kirjoitin sydänverellä perustelut hakiessani tukea työttömyysetuudella tuettuun omaehtoiseen opiskeluun, ja sain siihenkin myönteisen päätöksen. Eli latu on nyt auki. Sitä ennen toteutan vielä yhden haaveen. Vietän heppatäyteisen heinäkuun mökillä. Sulo ja pari muuta hevosta tulevat mökkiä ympäröiville maille laiduntamaan ja minä saan leikkiä hetken hevostilallista. Sen jälkeen onkin hyvä lähteä kuluttamaan koulunpenkkejä.







4 kommenttia:

  1. Meinasi itku tulla, kun tätä luin. Ihanaa, kun palikat alkavat vihdoin solahtaa paikoilleen. Iloa ja menestystä elämääsi!

    VastaaPoista
  2. Paula, olet löytänyt polkusi. Upeeta! Ja välillä voit kirjoitella, niin hyvin kynä sinun kädessä pysyy (tai nykyään kai näppis...). Onnea uudelle uralle ja hyvää juhannusta. Terkuin Päivi M. E///

    VastaaPoista
  3. Siis ihanaa luettavaa!!! Sain vihdoin kurkistettua sivuillesi...niin ihanan soljuvaa tekstiä,et taisin jäädä koukkuun �� Ja onnittelut opiskelupaikoista!!! Noi sun entisöimät tuolit oli mahtavia!! Ne seeprat oli niiin makeet!! Terkuin Marja Juvemmalta

    VastaaPoista