tiistai 10. kesäkuuta 2014

Love lives in my garden eli puutarhajuttua kesän kunniaksi!

En ole oikein koskaan ollut mikään ihan älyttömän innokas puutarhuri, mutta uusi elämä on herättänyt kiinnostuksen siihenkin. Ainakin jossain määrin. Ja mökillä se on vähän pakkokin kiinnostaa, sillä muuten juolaheinät ja kyntöpelto, jota myös nurmikoksi kutsutaan, jäisivät ennalleen eivätkä näin olisi eduksi muuten niin ihanalle paikalle.

Mutta aloitin pienimuotoisesti, oman kotimme etupihasta, joka on muutaman vuoden, suurimmaksi osaksi uupumuksestani johtuen, ollut täysin retuperällä. Onhan sitä yritetty, mutta yritykset ovat jääneet aika laihoiksi, tehty mitä on ollut pakko ja mitä on jaksettu tehdä. Pihaan on kuitenkin vuosien aikana kasaantunut monenlaisia kiviä, osa ostettuja ja osa itse kerättyjä, joten kasveja lukuunottamatta kaikki muu oli jo olemassa.

Suurin urakka oli kaivaa vanhat pikkukivet pois koko alueelta ja putsata ne. Entinen suihkulähteen paikka täytettiin uudella mullalla, peittelin koko alueen katekankaalla ja asettelin putsatut ja pestyt kivet kankaan päälle, hiukan uuteen järjestykseen. Lisäksi istutin muutaman pienen havupuun sekä mehikasvin joukkoon. Vanhat noppakivet asettelin uudelleen, pihaa rajaamaan.




Toin Kroatian matkalta Bosnia-Hertsegovinan puolelta yhden maanpeittokasvin, jonka viimein istutin. Se on tuo vaalein osa tuossa keskellä, ja se on jo alkanut tekemään uusia alkuja.


Otimme käyttöön myös isompia ruukkuja, jotka ovat olleet toimettomina takapihallamme. Istutin niihin vähän havuja, kukkaa ja "roikkuvaa" ja asettelimme ruukut terassin kulmiin.




Samansävyistä valitsin mustiin, hieman pienempiin ulkoruukkuihin ja ne koristavat nyt portaita. Odottelenkin jo kovasti, että kasvit kasvaisivat hieman pidemmiksi ja korkeimmiksi, jotta asetelmista tulisi oikein muhkeat :)



Viimeinen projekti, tosin vielä keskeneräinen, on istuttaa yrttejä omaksi keittiöpuutarhaksi ulko-oven viereen, aurinkoiselle paikalle. Ruukut ja muu rekvisiitta löytyy jo, mutta multa loppui kesken. Samoin köynnöskasvit odottavat uutta ruukkua, jotta pääsevät kiipeilemään rauhassa ylöspäin. Siinäpä siis tämän päivän ohjelmaa... Koristelin hyllyn valkoiseksi maalatulla kelopuun oksalla ja ripustelin oksille pieniä kynttilälyhtyjä. Niistä nautitaan sitten, kun kesäillat alkavat taas pimentyä. Mutta siihen ei ole kiire, eihän!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti