Lisää pupuja!

Eli jo toinen jänöjussi on valmis. En kyllä tiedä, kuvastaako sana "jo" millään tavalla tuon valmistusprosessia, joka on yllättävän aikaavievä. Virkkaaminen itsessään on ihan peanuts, mutta osien yhdistäminen, kankaan ompeleminen käpäliin ja korviin sekä ilmeen luominen vie kyllä tovin jos toisenkin.

Siinä ne nyt ovat, Jänö ja Jussi. 

Uusimmasta tulokkaasta tuli vähän pullukka, mutta kenellepä pieni vararavinto näin sydäntalvella ei olisi sallittua. Pullukka sai myös hampaat. Ja vaikka kuinka yritin tehdä tästä samanlaisen kuin ensimmäisestä, aina lopputulos on omanlaisensa. Mutta ehkäpä se juuri onkin se viehätys näissä käsitöissä ja niiden tekemisessä.

Näkyykö hampaat?

Nyt käynkin sitten tähänastisen käsityö"urani" suurimman ja näkyvimmän haasteen kimppuun, olen nimittäin lupautunut kirjoittamaan käsityöohjeen itse syksyllä suunnittelemaani ja tekemääni iPad-pussukkaan erääseen suomalaiseen aikakauslehteen. Siis minä, joka en ohjeista perusta enkä niitä juurikaan siis itse lue. Mutta never say never, ehkä vanhakin koira oppii vielä uusia temppuja. Deadline nimittäin paukkuu ihan kohta... Mutta tästä proggiksesta sitten lisää, kun homma on valmis, ns. kirjoissa ja kansissa.

 Pussukka iPadille.

Juppe-Jäniksen syntyhistoria

No niin. Lupailin näyttöä virkatusta jäniksestä, ja täältä pesee, vaihe vaiheelta!

Tämän jänön tarina alkoi siis Pinterestistä, jossa törmäsin tähän kuvaan, linkki:
http://www.pinterest.com/pin/16466354861943142/.
Ja minä kun en ohjeista perusta, virkkasin palaset omasta päästä, sinnepäin säätäen. Palaset sain eilen illalla virkattua valmiiksi.

 Jänis poikineen, tai paremminkin osineen

Aamusella ryhdyin sitten osasia yhdistelemään, päättelin lankoja ja tungin vanua strategisiin paikkoihin, jotta pupeli saisi tarvittavat, taiteilijan näkemyksen mukaiset muodot.

Yhdistin vartalon ja pään ompelemalla ne toisiinsa kiinni, näin:

Tiedän, se näyttää minustakin ihan joltain muulta tässä vaiheessa... ;)

Seuraavana kiinnitysvuoroon tulivat jalat. Tärkeää niiden kiinnittämisessä oli tasapaino, sillä itsestään tuo keilavartalo kun ei pysy pystyssä. Hain vähän sellaista etunojaa, ja sen myös sain:

Etukäpälät vaativat kangasta, joten ompelin kämmeniksi kangastilkut ja täytin käsivarret nekin vanulla ennen kiinnitystä. Saman käsittelyn saivat korvat. Ainakin omasta mielestäni pupusta tuli näin viimeistellymmän näköinen:

Ja sitten ilmeen kimppuun! Virkkasin Juppe-pupun naamaan vielä lisää jänismäistä muotoa, joka näkyy ehkäpä paremmin tuossa alla olevassa kuvassa, jossa naama on valmis. Väliin vanua sinnekin! Mustalla muliinilangalla sitten tein ristiturvan ja löysin nappivarastoistani oikein sopivat napit silmiksi. Voilà ja Juppe oli valmis!

Ja täysin yhden ihmisen (oman!) gallupilla kyseltynä tästä tuli sata kertaa suloisempi kuin Pinterestin vastaavasta. Jonkin verran aikaahan tuo vei, mutta mikäpä elämässä ei veisi. Lopputulos on komea ja iloitsen kovasti Juppe-Jäniksen syntymästä!