keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Blogijumi lähtee verhoilemalla!

Vaikka olenkin väkertänyt yhtä sun toista, joka päivä, tuntui aivan mahdottoman vaikealta löytää yhtäkään aihetta, josta olisin kirjoittanut. Ehkä nuo samat pipot, vaikkakin eri värisinä ja eri ohjemuunnoksina, hanskat ja muut perusjutut eivät saaneet kirjallisia kielenkantojani irtoamaan. Olen myös enimmäkseen vain saattanut päätökseen aloitettuja projekteja, kuten esimerkiksi edellisen blogin päätähden, tuon pyöreän jakkaran/rahin/pallin.

Tuli sopivasti asiaa isolle kirkolle sen verran, että pääsin oikein Eurokankaaseen kylään ja ostamaan verhoiluun tarkoitettua koristenauhaa. Nyt tuleekin sitten tärkeä juttu: kaivoin esiin käyrät verhoiluneulat, joita en ole vielä koskaan tätä ennen käyttänyt. Juhlallinen hetki, suorastaan! No, siinä sitten opettelin sekä käyrän neulan käyttöä että koristenauhan ompelemista, kieli keskellä suuta.

 Koristenauha ja verhoiluneula

Ja tällaiselta lopputulos nyt siis näyttää! Kyllä tuo nauha vaan teki ihmeitä, aivan kuin jakkarasta olisi tullut vielä astetta ryhdikkäämpi.

Nyt se on valmis!

No, hyvään alkuun päästyäni tartuin toimeen ja toiseen ikuisuusprojektiin, nimittäin yli vuosi sitten Fidasta ostamaani nojatuoliin. Löysin tällaisen kuvan fb:n uumenista, josta selviää, millaisesta tuolista on kyse.


Tuoli on seilannut mökin ja kodin väliä, kankaatkin on leikattu kahteen eri kertaan, koska ensimmäiset unohtuivat viime kesänä takapihan pöydälle ja virttyivät käyttökelvottomiksi auringossa. Viimeksi talvilomalla hioin mökillä puuosat ja ne odottavatkin enää vain uutta lakkakerrosta päälleen. Tänään sitten viimein siis tartuin urakkaan ja kiinnitin niittipyssyllä pehmusteet istuinosaan kiinni. Aikanaan urakka jäi siinäkin kesken, koska hermo petti: nupinaulat eivät uponneet millään ilveellä kovaan vaneriin. Heitin siis siinä kohtaa rukkaset naulaan ja pensselit santaan, Irwiniä tässä kohtaa lainatakseni.


Tuoli nurjalta puolelta, alastomana. 

Urakka kuitenkin taas keskeytyi, vaikka olin uppoutunut työhöni ja onnistumisista onnesta soikeana jatkamassa vaikka aamuun asti. Jalkapallo tuli ja erotti minut tuolistani. Saan kuulemma jatkaa heti aamusta, kuten poikanikin minua lohdutti, sillä kompuran ääni ei tässä kohtaa iltaa Champions liigan aikana enää ollut suotavaa.

Miten mä maltan aamuun asti, jotta saan tuolin valmiiksi? Ja pääsen laittamaan kuvan tänne siitä kun se on valmis? Otin siis esille uudet langat ja uuden pipon, what else. Että näin siis pidetään verhoiluhullua jännityksessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti