Tällaiset tuolit minäkin olisin halunnut!!!

Kyllä joskus vaan pitäisi osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ainakin silloin, kun näitä kalusteita käytettiin kansainvälisen muotiketjun ikkunasomisteina ja varsinkin silloin, kun kampanjan loputtua niitä olisi ollut tarjolla niitä haluaville vaikka pilvin pimein! En edes halua ajatella, mihin kaikki ylimääräiset jakkarat lopulta päätyivät...

Rahi in the making.

Mutta ainakin yhdelle tuolille ja yhdelle rahille kävi hyvin, ja niillä tulee olemaan paikka vielä rakentamattoman omakotitalon vielä suunnitteluasteella olevassa vaatehuoneessa. Ja kuten naisilla yleensä, asioita pitää priorisoida, joten vaatehuoneen konkreettinen toteutus lähti luonnollisesti näiden kalusteiden uudelleenverhoilusta.

Tuoli vaiheessa.

Edellinen kännykkä hajosi autohallin lattialle ja kaikki kuvat sen mukana, mutta ero uuden ja vanhan välillä ei ole silmiinpistävän suuri, sillä vanhakin kangas oli valkoinen. Materiaali oli plyyshiä, sellaista mattaista samettia. Kalusteisiin haluttiin saada ripaus lisää eleganssia, joten kankaaksi valikoitui ihanan kiiltävä, raidallinen valkoinen kangas.

Viimeistelytyöt.

Ja vaikka luulisi, että noiden verhoilu olisi ollut jotenkin helppo nakki, niin ei todellakaan! Jo pelkästään vanhojen kankaiden poistaminen oli haaste, sillä niitit istuivat todella lujassa hyvin pehmeässä puuaineksessa. Puhumattakaan uuden kankaan paikalleenlaittamisesta... liukas pinta, raidallisuus ja myös rispaantuminen teetti hiukan ylimääräistä päänvaivaa.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Viimeistelytöinä liimasin kalusteisiin valkoista koristenauhaa, jonka vartavasten ostin Karnaluksista Tallinnasta. Siinä sitten ahkeroin kieli keskellä suuta kuumaliimapistoolin kanssa.

Jaa että mikä Karnaluks?

Karnaluks on käsityöläisen taivas, märkä uni ja toteutunut haave. Neliömetreittäin leveys- ja korkeussuunnassa lankoja, nauhoja, nappeja, vetskareita, korutarvikkeita, you name it. Mitä sieltä ei löydy, sitä ei tarvita.

Karnaluks on oikeasti käsityötuotteiden tukku, johon myös tavallisella tallaajalla on pääsy ja taskussa käteistä. Kauppaan ei siis käy muoviraha missään muodossa. Mutta onneksi tämä oli jo ennen lähtöä tiedossa, niin ei päässyt yllätyksiä tapahtumaan.

Lähdin äitini kanssa päiväksi Tallinnaan, jo varhaisella aamulautalla. Molemmilla vetolaukut mukana, vaikka hiukan epäilytti, että tuskin niitä täytettyä saisimme. Turha pelko! Suuntasimme suorinta tietä satamasta taksilla tukkuun, vaikkei matka pitkä olekaan ja sinne pääsee myös raitiovaunulla. Osoite on muuten Hermanni 1, jos jotakuta kiinnostaa.

Minä jo tiesin entuudestaan mitä odottaa, mutta äidilleni paikka oli uusi. Kyllä siinä päiviteltiin hetken jos toisenkin tavaramäärää, joka hyllyiltä suorastaan pursusi syliin.

No ostinko mitään? Noooo, jotain ihan pientä. 56 kerää lankaa virkkaukseen ja neulomiseen, 5 ompelulankarullaa, laatikon ompelulangoille, 5 kerää pellavanarua, 3 muliinilankaa, vaateharjan, 3 kassin kahvat, tupsukone (vai mikä sen oikea nimi on?), kaksi virkkuukoukkua ja merkkauskynän varapatruunoineen. Ja 10 metriä pitsiä!

 Päivän saalis.

Lanka-galore.

Äidin ostoksista en ottanut kuvaa, mutta olihan niitäkin. Lankoja ja 10 metriä pellavakangasta. Eikä minun mielestäni 70 euroa kymmenestä metristä hyvälaatuista ja 150 cm leveästä pellavasta ole todellakaan paljoa.

Joku väitti, että hinnat ovat nousseet myös Karnaluksissa. Voi olla, mutta minulle ne ainakin olivat edullisia ja kalliimmat langat jätin suosiolla ostamatta. Mutta sain mitä hain, laadukkaita villalankoja (alpakkaakin) ja ihanan värisiä puuvillalankoja. Nekin olivat euron kerä. Eli ei todellakaan kallista, ainakaan Suomen hintoihin verrattuna.

Ja mikä parasta, raahasimme laivalta lonkerolaatikoita sen verran, että tienasimme jo uuden risteilyn ;) Mahdoimme olla näky kaikkine vetokärryinemme... Eikä kotonakaan oltu ihan toimettomina oltu, makuuhuoneen listat olivat viimein kiinnitetty paikoilleen ja mummin ja papan Hiace oli pakattu täyteen taas yhtä sun toista mökille vietävää. Mopo erityisesti, mutta myös kesäkalusteita uutta terassia koristamaan. Kiitos Sanna-ystäväiseni, täti muistaa taas pienillä paketeilla!